Lankaleikkauskoneiden kehitys maailmassa

Kun 1000-luvun puolivälissä Lazarenko-pariskunta Neuvostoliitossa tutki kipinäpurkauskorroosion aiheuttamia kytkimien koskettimien vaurioitumisen ilmiötä ja syitä, he havaitsivat, että sähkökipinän hetkellinen korkea lämpötila voi aiheuttaa paikallisen metallin sulavat, hapettavat ja syövyttävät, mikä luo ja keksi sähkökipinätyöstömenetelmän. Myös langanleikkaussähköpurkauskone keksittiin Neuvostoliitossa vuonna 1960. Tuolloin ääriviivapintaa tarkasteltiin projektorilla ja työpöytää syötettiin käsin edestakaisin ja vasemmalle ja oikealle koneistusta varten. Itse asiassa uskottiin, että vaikka koneistusnopeus oli hidas, se pystyi käsittelemään hienoja muotoja, joita oli vaikea käsitellä perinteisillä koneilla. Edustava käytännön esimerkki on erikoismuotoisten reikien koneistus kemiallisissa kudontasuuttimissa. Tuolloin käytetty koneistusneste oli mineraaliöljyä (lamppuöljyä). Siinä on korkea eristys, pieni elektrodien välinen etäisyys, alhainen työstönopeus ja rajoitettu käytännöllisyys.
Sveitsin EDM-konetehdas esitteli ensimmäisen kerran NC-käsitellyn ja deionisoidussa vedessä (lähellä tislattua vettä) käsiteltyä mallia vuoden 1969 Pariisin työstökonenäyttelyssä, mikä paransi koneistusnopeutta ja vahvisti miehittämättömän käytön turvallisuutta. NC-paperinauhan valmistus on kuitenkin erittäin hankalaa. Jos suuri tietokone ei ohjelmoi sitä automaattisesti, se on suuri taakka käyttäjille. Ennen halpojen automaattisten ohjelmointityökalujen (APT) syntymistä lankaleikkauksen EDM:n suosio oli hidasta. Japanilaiset valmistajat kehittivät lankaleikkauskoneen, joka ohjelmoi koneen automaattisesti pienen tietokoneen avulla, mikä on halpa ja nostanut sen suosiota. Lankaleikkauksen EDM:n käsittelymuoto on kaksiulotteinen ääriviiva. Automaattiset ohjelmointityökalut käyttävät laajalti yksinkertaistettua APT:tä (APT-kieli on yksinkertaisempaa kuin virallinen malli), ja yksinkertaistetun APT:n syntyminen on tärkeä tekijä lankaleikkauksen EDM:n kehittämisessä.